valmentautuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavalmentautuminen (38)
- teonnimi verbistä valmentautua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | valmentautuminen | valmentautumiset |
genetiivi | valmentautumisen | valmentautumisten valmentautumisien |
partitiivi | valmentautumista | valmentautumisia |
akkusatiivi | valmentautuminen; valmentautumisen |
valmentautumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | valmentautumisessa | valmentautumisissa |
elatiivi | valmentautumisesta | valmentautumisista |
illatiivi | valmentautumiseen | valmentautumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | valmentautumisella | valmentautumisilla |
ablatiivi | valmentautumiselta | valmentautumisilta |
allatiivi | valmentautumiselle | valmentautumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | valmentautumisena (valmentautumisna) |
valmentautumisina |
translatiivi | valmentautumiseksi | valmentautumisiksi |
abessiivi | valmentautumisetta | valmentautumisitta |
instruktiivi | – | valmentautumisin |
komitatiivi | – | valmentautumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | valmentautumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
valmentautumis- |
Etymologia
muokkaa- verbi valmentautua + johdin -minen