valtuuttaja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
valtuuttaja (10)
- taho, joka valtuuttaa jonkun johonkin
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑlt̪uːt̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: val‧tuut‧ta‧ja
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | valtuuttaja | valtuuttajat |
genetiivi | valtuuttajan | valtuuttajien (valtuuttajain) |
partitiivi | valtuuttajaa | valtuuttajia |
akkusatiivi | valtuuttaja; valtuuttajan |
valtuuttajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | valtuuttajassa | valtuuttajissa |
elatiivi | valtuuttajasta | valtuuttajista |
illatiivi | valtuuttajaan | valtuuttajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | valtuuttajalla | valtuuttajilla |
ablatiivi | valtuuttajalta | valtuuttajilta |
allatiivi | valtuuttajalle | valtuuttajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | valtuuttajana | valtuuttajina |
translatiivi | valtuuttajaksi | valtuuttajiksi |
abessiivi | valtuuttajatta | valtuuttajitta |
instruktiivi | – | valtuuttajin |
komitatiivi | – | valtuuttajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | valtuuttaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. taho, joka valtuuttaa jonkun johonkin
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- valtuuttaja Kielitoimiston sanakirjassa