Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

valtuuttaja (10)

  1. taho, joka valtuuttaa jonkun johonkin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑlt̪uːt̪ˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: val‧tuut‧ta‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valtuuttaja valtuuttajat
genetiivi valtuuttajan valtuuttajien
(valtuuttajain)
partitiivi valtuuttajaa valtuuttajia
akkusatiivi valtuuttaja;
valtuuttajan
valtuuttajat
sisäpaikallissijat
inessiivi valtuuttajassa valtuuttajissa
elatiivi valtuuttajasta valtuuttajista
illatiivi valtuuttajaan valtuuttajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi valtuuttajalla valtuuttajilla
ablatiivi valtuuttajalta valtuuttajilta
allatiivi valtuuttajalle valtuuttajille
muut sijamuodot
essiivi valtuuttajana valtuuttajina
translatiivi valtuuttajaksi valtuuttajiksi
abessiivi valtuuttajatta valtuuttajitta
instruktiivi valtuuttajin
komitatiivi valtuuttajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo valtuuttaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa