valtuuttaja

Suomi

Substantiivi

valtuuttaja (10)

taho, joka valtuuttaa jonkun johonkin

Ääntäminen

IPA: /ˈʋɑlt̪uːt̪ˌt̪ɑjɑ/
tavutus: val‧tuut‧ta‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	valtuuttaja	valtuuttajat
genetiivi	valtuuttajan	valtuuttajien (valtuuttajain)
partitiivi	valtuuttajaa	valtuuttajia
akkusatiivi	valtuuttaja; valtuuttajan	valtuuttajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	valtuuttajassa	valtuuttajissa
elatiivi	valtuuttajasta	valtuuttajista
illatiivi	valtuuttajaan	valtuuttajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	valtuuttajalla	valtuuttajilla
ablatiivi	valtuuttajalta	valtuuttajilta
allatiivi	valtuuttajalle	valtuuttajille
muut sijamuodot
essiivi	valtuuttajana	valtuuttajina
translatiivi	valtuuttajaksi	valtuuttajiksi
abessiivi	valtuuttajatta	valtuuttajitta
instruktiivi	–	valtuuttajin
komitatiivi	–	valtuuttajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	valtuuttaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. taho, joka valtuuttaa jonkun johonkin

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

valtuuttaja Kielitoimiston sanakirjassa