valtuuttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavaltuuttaminen (38)
- teonnimi verbistä valtuuttaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | valtuuttaminen | valtuuttamiset |
genetiivi | valtuuttamisen | valtuuttamisten valtuuttamisien |
partitiivi | valtuuttamista | valtuuttamisia |
akkusatiivi | valtuuttaminen; valtuuttamisen |
valtuuttamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | valtuuttamisessa | valtuuttamisissa |
elatiivi | valtuuttamisesta | valtuuttamisista |
illatiivi | valtuuttamiseen | valtuuttamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | valtuuttamisella | valtuuttamisilla |
ablatiivi | valtuuttamiselta | valtuuttamisilta |
allatiivi | valtuuttamiselle | valtuuttamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | valtuuttamisena (valtuuttamisna) |
valtuuttamisina |
translatiivi | valtuuttamiseksi | valtuuttamisiksi |
abessiivi | valtuuttamisetta | valtuuttamisitta |
instruktiivi | – | valtuuttamisin |
komitatiivi | – | valtuuttamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | valtuuttamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
valtuuttamis- |
Etymologia
muokkaa- verbi valtuuttaa + johdin -minen