vangitsija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavangitsija (12)
- henkilö, joka vangitsee jonkun
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋɑŋːit̪ˌsijɑ/
- tavutus: van‧git‧si‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vangitsija | vangitsijat |
genetiivi | vangitsijan | vangitsijoiden vangitsijoitten (vangitsijain) |
partitiivi | vangitsijaa | vangitsijoita |
akkusatiivi | vangitsija; vangitsijan |
vangitsijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vangitsijassa | vangitsijoissa |
elatiivi | vangitsijasta | vangitsijoista |
illatiivi | vangitsijaan | vangitsijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vangitsijalla | vangitsijoilla |
ablatiivi | vangitsijalta | vangitsijoilta |
allatiivi | vangitsijalle | vangitsijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vangitsijana | vangitsijoina |
translatiivi | vangitsijaksi | vangitsijoiksi |
abessiivi | vangitsijatta | vangitsijoitta |
instruktiivi | – | vangitsijoin |
komitatiivi | – | vangitsijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vangitsija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka vangitsee jonkun
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
muokkaa- vangitsija Kielitoimiston sanakirjassa