vanhahtavuus

Suomi

Substantiivi

vanhahtavuus (40)

se, että on vanhahtava

Ääntäminen

IPA: /ˈʋɑnhɑhˌt̪ɑʋuːs/
tavutus: van‧hah‧ta‧vuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vanhahtavuus	vanhahtavuudet
genetiivi	vanhahtavuuden	vanhahtavuuksien
partitiivi	vanhahtavuutta	vanhahtavuuksia
akkusatiivi	vanhahtavuus; vanhahtavuuden	vanhahtavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	vanhahtavuudessa	vanhahtavuuksissa
elatiivi	vanhahtavuudesta	vanhahtavuuksista
illatiivi	vanhahtavuuteen	vanhahtavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vanhahtavuudella	vanhahtavuuksilla
ablatiivi	vanhahtavuudelta	vanhahtavuuksilta
allatiivi	vanhahtavuudelle	vanhahtavuuksille
muut sijamuodot
essiivi	vanhahtavuutena	vanhahtavuuksina
translatiivi	vanhahtavuudeksi	vanhahtavuuksiksi
abessiivi	vanhahtavuudetta	vanhahtavuuksitta
instruktiivi	–	vanhahtavuuksin
komitatiivi	–	vanhahtavuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	vanhahtavuude-
vahva vartalo	vanhahtavuute-
konsonantti- vartalo	vanhahtavuut-

Etymologia

sanan vanhahtava vartalosta vanhahtav- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on vanhahtava

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

vanhahtavuus Kielitoimiston sanakirjassa