vanheneminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavanheneminen (38)
- teonnimi verbistä vanheta
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vanheneminen | vanhenemiset |
genetiivi | vanhenemisen | vanhenemisten vanhenemisien |
partitiivi | vanhenemista | vanhenemisia |
akkusatiivi | vanheneminen; vanhenemisen |
vanhenemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vanhenemisessa | vanhenemisissa |
elatiivi | vanhenemisesta | vanhenemisista |
illatiivi | vanhenemiseen | vanhenemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vanhenemisella | vanhenemisilla |
ablatiivi | vanhenemiselta | vanhenemisilta |
allatiivi | vanhenemiselle | vanhenemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vanhenemisena (vanhenemisna) |
vanhenemisina |
translatiivi | vanhenemiseksi | vanhenemisiksi |
abessiivi | vanhenemisetta | vanhenemisitta |
instruktiivi | – | vanhenemisin |
komitatiivi | – | vanhenemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vanhenemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vanhenemis- |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- vanheneminen Tieteen termipankissa