vanhentuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavanhentuminen (38)
- teonnimi verbistä vanhentua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vanhentuminen | vanhentumiset |
| genetiivi | vanhentumisen | vanhentumisten vanhentumisien |
| partitiivi | vanhentumista | vanhentumisia |
| akkusatiivi | vanhentuminen; vanhentumisen |
vanhentumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vanhentumisessa | vanhentumisissa |
| elatiivi | vanhentumisesta | vanhentumisista |
| illatiivi | vanhentumiseen | vanhentumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vanhentumisella | vanhentumisilla |
| ablatiivi | vanhentumiselta | vanhentumisilta |
| allatiivi | vanhentumiselle | vanhentumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vanhentumisena (vanhentumisna) |
vanhentumisina |
| translatiivi | vanhentumiseksi | vanhentumisiksi |
| abessiivi | vanhentumisetta | vanhentumisitta |
| instruktiivi | – | vanhentumisin |
| komitatiivi | – | vanhentumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vanhentumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vanhentumis- | |