SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vanne (48-J)

  1. puista tynnyriä koossa pitävä puinen tai metallinen rengas
  2. puisen kärrynpyörän metallinen rengas
  3. pyörän uloin osa, johon kuminen rengas kiinnitetään
  4. naisvoimistelussa käytettävä iso rengasmainen väline; muu vastaava
    hulavanne

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈʋɑ̝nːe̞]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vanne vanteet
genetiivi vanteen vanteiden
vanteitten
partitiivi vannetta vanteita
akkusatiivi vanne;
vanteen
vanteet
sisäpaikallissijat
inessiivi vanteessa vanteissa
elatiivi vanteesta vanteista
illatiivi vanteeseen vanteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vanteella vanteilla
ablatiivi vanteelta vanteilta
allatiivi vanteelle vanteille
muut sijamuodot
essiivi vanteena vanteina
translatiivi vanteeksi vanteiksi
abessiivi vanteetta vanteitta
instruktiivi vantein
komitatiivi vanteine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

hulavanne, lannevanne, otsavanne, pyöränvanne, tynnyrinvanne, vannehame, vannekirves, vannepaju, vannerauta, vannesaha, vanneteräs, voimisteluvanne

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vanne Kielitoimiston sanakirjassa

RanskaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vanne f. (monikko vannes [luo])

  1. venttiili
  2. sulkuportti

SubstantiiviMuokkaa

vanne f. (monikko vannes [luo])

  1. (arkikieltä) vitsi

ÄäntäminenMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vanne Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa

ViroMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vanne (yks. gen. vande, yks. part. vannet)

  1. vala
    vannet anda - vannoa vala, antaa vala

TaivutusMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vanne sanastossa "[PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik"

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.