vannehtiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavannehtiminen (38)
- teonnimi verbistä vannehtia
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vannehtiminen | vannehtimiset |
| genetiivi | vannehtimisen | vannehtimisten vannehtimisien |
| partitiivi | vannehtimista | vannehtimisia |
| akkusatiivi | vannehtiminen; vannehtimisen |
vannehtimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vannehtimisessa | vannehtimisissa |
| elatiivi | vannehtimisesta | vannehtimisista |
| illatiivi | vannehtimiseen | vannehtimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vannehtimisella | vannehtimisilla |
| ablatiivi | vannehtimiselta | vannehtimisilta |
| allatiivi | vannehtimiselle | vannehtimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vannehtimisena (vannehtimisna) |
vannehtimisina |
| translatiivi | vannehtimiseksi | vannehtimisiksi |
| abessiivi | vannehtimisetta | vannehtimisitta |
| instruktiivi | – | vannehtimisin |
| komitatiivi | – | vannehtimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vannehtimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vannehtimis- | |