vanuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavanuminen (38)
- teonnimi verbistä vanua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vanuminen | vanumiset |
| genetiivi | vanumisen | vanumisten vanumisien |
| partitiivi | vanumista | vanumisia |
| akkusatiivi | vanuminen; vanumisen |
vanumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vanumisessa | vanumisissa |
| elatiivi | vanumisesta | vanumisista |
| illatiivi | vanumiseen | vanumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vanumisella | vanumisilla |
| ablatiivi | vanumiselta | vanumisilta |
| allatiivi | vanumiselle | vanumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vanumisena (vanumisna) |
vanumisina |
| translatiivi | vanumiseksi | vanumisiksi |
| abessiivi | vanumisetta | vanumisitta |
| instruktiivi | – | vanumisin |
| komitatiivi | – | vanumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vanumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vanumis- | |