varakkuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
varakkuus (40)
- se, kuinka varakas on eli kuinka paljon varoja on
- Kotitalouksien varakkuus väheni tänä vuonna. (kauppalehti.fi)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑrɑkːuːs/
- tavutus: va‧rak‧kuus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | varakkuus | varakkuudet |
genetiivi | varakkuuden | varakkuuksien |
partitiivi | varakkuutta | varakkuuksia |
akkusatiivi | varakkuus; varakkuuden |
varakkuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | varakkuudessa | varakkuuksissa |
elatiivi | varakkuudesta | varakkuuksista |
illatiivi | varakkuuteen | varakkuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | varakkuudella | varakkuuksilla |
ablatiivi | varakkuudelta | varakkuuksilta |
allatiivi | varakkuudelle | varakkuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | varakkuutena | varakkuuksina |
translatiivi | varakkuudeksi | varakkuuksiksi |
abessiivi | varakkuudetta | varakkuuksitta |
instruktiivi | – | varakkuuksin |
komitatiivi | – | varakkuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | varakkuude- | |
vahva vartalo | varakkuute- | |
konsonantti- vartalo |
varakkuut- |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- varakkuus Kielitoimiston sanakirjassa