varjostin
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- valaisimen päälle asennettu suojus, joka estää häikäisyä katkaisemalla suoran näköyhteyden lamppuun
- (fysiikka, optiikka) pinta, jolle säteily aiheuttaa kuvan
- Saadaanko koveralla linssillä syntymään kuvaa varjostimelle?
- Jos todelliset säteet linssin/peilin kautta kuljettuaan leikkaavat jossain pisteessä, siihen pisteeseen tulee todellinen kuva, jonka saa varjostimelle. (physics.helsinki.fi)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋɑrjost̪in/
- tavutus: var‧jos‧tin
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | varjostin | varjostimet |
| genetiivi | varjostimen | varjostimien varjostinten |
| partitiivi | varjostinta | varjostimia |
| akkusatiivi | varjostin; varjostimen |
varjostimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varjostimessa | varjostimissa |
| elatiivi | varjostimesta | varjostimista |
| illatiivi | varjostimeen | varjostimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varjostimella | varjostimilla |
| ablatiivi | varjostimelta | varjostimilta |
| allatiivi | varjostimelle | varjostimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varjostimena (varjostinna) |
varjostimina |
| translatiivi | varjostimeksi | varjostimiksi |
| abessiivi | varjostimetta | varjostimitta |
| instruktiivi | – | varjostimin |
| komitatiivi | – | varjostimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | varjostime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
varjostin- | |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- varjostin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaavarjostin
- (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä varjostaa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33