varmistin
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
varmistin (33)
- liipaisimen alaspainumisen estävä toiminto, joka estää tuliaseen laukaisemisen vahingossa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑrmist̪in/
- tavutus: var‧mis‧tin
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | varmistin | varmistimet |
| genetiivi | varmistimen | varmistimien varmistinten |
| partitiivi | varmistinta | varmistimia |
| akkusatiivi | varmistin; varmistimen |
varmistimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varmistimessa | varmistimissa |
| elatiivi | varmistimesta | varmistimista |
| illatiivi | varmistimeen | varmistimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varmistimella | varmistimilla |
| ablatiivi | varmistimelta | varmistimilta |
| allatiivi | varmistimelle | varmistimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varmistimena (varmistinna) |
varmistimina |
| translatiivi | varmistimeksi | varmistimiksi |
| abessiivi | varmistimetta | varmistimitta |
| instruktiivi | – | varmistimin |
| komitatiivi | – | varmistimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | varmistime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
varmistin- | |
Käännökset muokkaa
1. varmistin
|
Aiheesta muualla muokkaa
- varmistin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi muokkaa
varmistin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä varmistaa