varmistuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavarmistuminen (38)
- teonnimi verbistä varmistua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | varmistuminen | varmistumiset |
| genetiivi | varmistumisen | varmistumisten varmistumisien |
| partitiivi | varmistumista | varmistumisia |
| akkusatiivi | varmistuminen; varmistumisen |
varmistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varmistumisessa | varmistumisissa |
| elatiivi | varmistumisesta | varmistumisista |
| illatiivi | varmistumiseen | varmistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varmistumisella | varmistumisilla |
| ablatiivi | varmistumiselta | varmistumisilta |
| allatiivi | varmistumiselle | varmistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varmistumisena (varmistumisna) |
varmistumisina |
| translatiivi | varmistumiseksi | varmistumisiksi |
| abessiivi | varmistumisetta | varmistumisitta |
| instruktiivi | – | varmistumisin |
| komitatiivi | – | varmistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | varmistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
varmistumis- | |