Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

varoitin (33-C)

  1. laite, joka varoittaa jostakin

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi varoitin varoittimet
genetiivi varoittimen varoittimien
varoitinten
partitiivi varoitinta varoittimia
akkusatiivi varoitin;
varoittimen
varoittimet
sisäpaikallissijat
inessiivi varoittimessa varoittimissa
elatiivi varoittimesta varoittimista
illatiivi varoittimeen varoittimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi varoittimella varoittimilla
ablatiivi varoittimelta varoittimilta
allatiivi varoittimelle varoittimille
muut sijamuodot
essiivi varoittimena
(varoitinna)
varoittimina
translatiivi varoittimeksi varoittimiksi
abessiivi varoittimetta varoittimitta
instruktiivi varoittimin
komitatiivi varoittimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo varoittime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
varoitin-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta varoittaa (heikko vartalo varoita- + -in)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

häkävaroitin, palovaroitin

Verbi muokkaa

varoitin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä varoittaa