varominen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavarominen (38)
- teonnimi verbistä varoa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | varominen | varomiset |
| genetiivi | varomisen | varomisten varomisien |
| partitiivi | varomista | varomisia |
| akkusatiivi | varominen; varomisen |
varomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varomisessa | varomisissa |
| elatiivi | varomisesta | varomisista |
| illatiivi | varomiseen | varomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varomisella | varomisilla |
| ablatiivi | varomiselta | varomisilta |
| allatiivi | varomiselle | varomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varomisena (varomisna) |
varomisina |
| translatiivi | varomiseksi | varomisiksi |
| abessiivi | varomisetta | varomisitta |
| instruktiivi | – | varomisin |
| komitatiivi | – | varomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | varomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
varomis- | |