Substantiivi

muokkaa

varovuus (40)

  1. se, että on varova

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑroʋuːs/
  • tavutus: va‧ro‧vuus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi varovuus varovuudet
genetiivi varovuuden varovuuksien
partitiivi varovuutta varovuuksia
akkusatiivi varovuus;
varovuuden
varovuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi varovuudessa varovuuksissa
elatiivi varovuudesta varovuuksista
illatiivi varovuuteen varovuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi varovuudella varovuuksilla
ablatiivi varovuudelta varovuuksilta
allatiivi varovuudelle varovuuksille
muut sijamuodot
essiivi varovuutena varovuuksina
translatiivi varovuudeksi varovuuksiksi
abessiivi varovuudetta varovuuksitta
instruktiivi varovuuksin
komitatiivi varovuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo varovuude-
vahva vartalo varovuute-
konsonantti-
vartalo
varovuut-

Etymologia

muokkaa

sanan varova vartalosta varov- ja suffiksista -uus

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa