varsominen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavarsominen (38)
- teonnimi verbistä varsoa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | varsominen | varsomiset |
| genetiivi | varsomisen | varsomisten varsomisien |
| partitiivi | varsomista | varsomisia |
| akkusatiivi | varsominen; varsomisen |
varsomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varsomisessa | varsomisissa |
| elatiivi | varsomisesta | varsomisista |
| illatiivi | varsomiseen | varsomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varsomisella | varsomisilla |
| ablatiivi | varsomiselta | varsomisilta |
| allatiivi | varsomiselle | varsomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varsomisena (varsomisna) |
varsomisina |
| translatiivi | varsomiseksi | varsomisiksi |
| abessiivi | varsomisetta | varsomisitta |
| instruktiivi | – | varsomisin |
| komitatiivi | – | varsomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | varsomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
varsomis- | |