Substantiivi

muokkaa

vartevuus (40)

  1. se, että on varteva

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑrt̪eʋuːs/
  • tavutus: var‧te‧vuus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vartevuus vartevuudet
genetiivi vartevuuden vartevuuksien
partitiivi vartevuutta vartevuuksia
akkusatiivi vartevuus;
vartevuuden
vartevuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vartevuudessa vartevuuksissa
elatiivi vartevuudesta vartevuuksista
illatiivi vartevuuteen vartevuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vartevuudella vartevuuksilla
ablatiivi vartevuudelta vartevuuksilta
allatiivi vartevuudelle vartevuuksille
muut sijamuodot
essiivi vartevuutena vartevuuksina
translatiivi vartevuudeksi vartevuuksiksi
abessiivi vartevuudetta vartevuuksitta
instruktiivi vartevuuksin
komitatiivi vartevuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vartevuude-
vahva vartalo vartevuute-
konsonantti-
vartalo
vartevuut-

Etymologia

muokkaa

sanan varteva vartalosta vartev- ja suffiksista -uus

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa