vastavuoroisuus

Katso artikkeli Vastavuoroisuus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

vastavuoroisuus (40)

kahden toisiaan kunnioittavan osapuolen välinen tasapuolisuuteen pyrkivä suhtautumistapa keskinäisessä toiminnassa; se, että on vastavuoroinen

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vastavuoroisuus	vastavuoroisuudet
genetiivi	vastavuoroisuuden	vastavuoroisuuksien
partitiivi	vastavuoroisuutta	vastavuoroisuuksia
akkusatiivi	vastavuoroisuus; vastavuoroisuuden	vastavuoroisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	vastavuoroisuudessa	vastavuoroisuuksissa
elatiivi	vastavuoroisuudesta	vastavuoroisuuksista
illatiivi	vastavuoroisuuteen	vastavuoroisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vastavuoroisuudella	vastavuoroisuuksilla
ablatiivi	vastavuoroisuudelta	vastavuoroisuuksilta
allatiivi	vastavuoroisuudelle	vastavuoroisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	vastavuoroisuutena	vastavuoroisuuksina
translatiivi	vastavuoroisuudeksi	vastavuoroisuuksiksi
abessiivi	vastavuoroisuudetta	vastavuoroisuuksitta
instruktiivi	–	vastavuoroisuuksin
komitatiivi	–	vastavuoroisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	vastavuoroisuude-
vahva vartalo	vastavuoroisuute-
konsonantti- vartalo	vastavuoroisuut-

sanan vastavuoroinen vartalosta vastavuorois- ja suffiksista -uus

1. kahden toisiaan kunnioittavan osapuolen välinen tasapuolisuuteen pyrkivä suhtautumistapa keskinäisessä toiminnassa