vastusteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavastusteleminen (38)
- teonnimi verbistä vastustella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vastusteleminen | vastustelemiset |
genetiivi | vastustelemisen | vastustelemisten vastustelemisien |
partitiivi | vastustelemista | vastustelemisia |
akkusatiivi | vastusteleminen; vastustelemisen |
vastustelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vastustelemisessa | vastustelemisissa |
elatiivi | vastustelemisesta | vastustelemisista |
illatiivi | vastustelemiseen | vastustelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vastustelemisella | vastustelemisilla |
ablatiivi | vastustelemiselta | vastustelemisilta |
allatiivi | vastustelemiselle | vastustelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vastustelemisena (vastustelemisna) |
vastustelemisina |
translatiivi | vastustelemiseksi | vastustelemisiksi |
abessiivi | vastustelemisetta | vastustelemisitta |
instruktiivi | – | vastustelemisin |
komitatiivi | – | vastustelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vastustelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vastustelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi vastustella + johdin -minen