Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vattu (1-C)[1]

  1. vadelma

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋɑt̪ːu/
  • tavutus: vat‧tu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vattu vatut
genetiivi vatun vattujen
partitiivi vattua vattuja
akkusatiivi vattu;
vatun
vatut
sisäpaikallissijat
inessiivi vatussa vatuissa
elatiivi vatusta vatuista
illatiivi vattuun vattuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vatulla vatuilla
ablatiivi vatulta vatuilta
allatiivi vatulle vatuille
muut sijamuodot
essiivi vattuna vattuina
translatiivi vatuksi vatuiksi
abessiivi vatutta vatuitta
instruktiivi vatuin
komitatiivi vattuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vatu-
vahva vartalo vattu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

puutarhavattu, vattuhillo, vattukärsäkäs, vattumato, vattupensas

Aiheesta muualla muokkaa

  • vattu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C