vavahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavavahteleminen (38)
- teonnimi verbistä vavahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vavahteleminen | vavahtelemiset |
genetiivi | vavahtelemisen | vavahtelemisten vavahtelemisien |
partitiivi | vavahtelemista | vavahtelemisia |
akkusatiivi | vavahteleminen; vavahtelemisen |
vavahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vavahtelemisessa | vavahtelemisissa |
elatiivi | vavahtelemisesta | vavahtelemisista |
illatiivi | vavahtelemiseen | vavahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vavahtelemisella | vavahtelemisilla |
ablatiivi | vavahtelemiselta | vavahtelemisilta |
allatiivi | vavahtelemiselle | vavahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vavahtelemisena (vavahtelemisna) |
vavahtelemisina |
translatiivi | vavahtelemiseksi | vavahtelemisiksi |
abessiivi | vavahtelemisetta | vavahtelemisitta |
instruktiivi | – | vavahtelemisin |
komitatiivi | – | vavahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vavahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vavahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi vavahdella + johdin -minen