Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vehje (48-L) (monikko vehkeet)

  1. (arkikieltä) kapistus, usein tekninen laite, jonka oikea nimi on tuntematon
  2. (puhek. mon.) miehen sukupuolielimet

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋehjeˣ/
  • tavutus: veh‧je

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vehje vehkeet
genetiivi vehkeen vehkeiden
vehkeitten
partitiivi vehjettä vehkeitä
akkusatiivi vehje;
vehkeen
vehkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi vehkeessä vehkeissä
elatiivi vehkeestä vehkeistä
illatiivi vehkeeseen vehkeisiin
vehkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vehkeellä vehkeillä
ablatiivi vehkeeltä vehkeiltä
allatiivi vehkeelle vehkeille
muut sijamuodot
essiivi vehkeenä vehkeinä
translatiivi vehkeeksi vehkeiksi
abessiivi vehkeettä vehkeittä
instruktiivi vehkein
komitatiivi vehkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vehkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vehjet-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • vehje Kielitoimiston sanakirjassa