vehkeileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavehkeileminen (38)
- teonnimi verbistä vehkeillä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vehkeileminen | vehkeilemiset |
| genetiivi | vehkeilemisen | vehkeilemisten vehkeilemisien |
| partitiivi | vehkeilemistä | vehkeilemisiä |
| akkusatiivi | vehkeileminen; vehkeilemisen |
vehkeilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vehkeilemisessä | vehkeilemisissä |
| elatiivi | vehkeilemisestä | vehkeilemisistä |
| illatiivi | vehkeilemiseen | vehkeilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vehkeilemisellä | vehkeilemisillä |
| ablatiivi | vehkeilemiseltä | vehkeilemisiltä |
| allatiivi | vehkeilemiselle | vehkeilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vehkeilemisenä (vehkeilemisnä) |
vehkeilemisinä |
| translatiivi | vehkeilemiseksi | vehkeilemisiksi |
| abessiivi | vehkeilemisettä | vehkeilemisittä |
| instruktiivi | – | vehkeilemisin |
| komitatiivi | – | vehkeilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vehkeilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vehkeilemis- | |