Substantiivi

muokkaa

vehkeily (2)

  1. vehkeileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋehkei̯ly/
  • tavutus: veh‧kei‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vehkeily vehkeilyt
genetiivi vehkeilyn vehkeilyjen
vehkeilyiden
vehkeilyitten
partitiivi vehkeilyä vehkeilyitä
vehkeilyjä
akkusatiivi vehkeily;
vehkeilyn
vehkeilyt
sisäpaikallissijat
inessiivi vehkeilyssä vehkeilyissä
elatiivi vehkeilystä vehkeilyistä
illatiivi vehkeilyyn vehkeilyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vehkeilyllä vehkeilyillä
ablatiivi vehkeilyltä vehkeilyiltä
allatiivi vehkeilylle vehkeilyille
muut sijamuodot
essiivi vehkeilynä vehkeilyinä
translatiivi vehkeilyksi vehkeilyiksi
abessiivi vehkeilyttä vehkeilyittä
instruktiivi vehkeilyin
komitatiivi vehkeilyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vehkeily-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa