Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vehkeily (2)

  1. vehkeileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋehkei̯ly/
  • tavutus: veh‧kei‧ly

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vehkeily vehkeilyt
genetiivi vehkeilyn vehkeilyjen
vehkeilyiden
vehkeilyitten
partitiivi vehkeilyä vehkeilyitä
vehkeilyjä
akkusatiivi vehkeily;
vehkeilyn
vehkeilyt
sisäpaikallissijat
inessiivi vehkeilyssä vehkeilyissä
elatiivi vehkeilystä vehkeilyistä
illatiivi vehkeilyyn vehkeilyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vehkeilyllä vehkeilyillä
ablatiivi vehkeilyltä vehkeilyiltä
allatiivi vehkeilylle vehkeilyille
muut sijamuodot
essiivi vehkeilynä vehkeilyinä
translatiivi vehkeilyksi vehkeilyiksi
abessiivi vehkeilyttä vehkeilyittä
instruktiivi vehkeilyin
komitatiivi vehkeilyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vehkeily-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa