vehtaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavehtaileminen (38)
- teonnimi verbistä vehtailla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vehtaileminen | vehtailemiset |
| genetiivi | vehtailemisen | vehtailemisten vehtailemisien |
| partitiivi | vehtailemista | vehtailemisia |
| akkusatiivi | vehtaileminen; vehtailemisen |
vehtailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vehtailemisessa | vehtailemisissa |
| elatiivi | vehtailemisesta | vehtailemisista |
| illatiivi | vehtailemiseen | vehtailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vehtailemisella | vehtailemisilla |
| ablatiivi | vehtailemiselta | vehtailemisilta |
| allatiivi | vehtailemiselle | vehtailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vehtailemisena (vehtailemisna) |
vehtailemisina |
| translatiivi | vehtailemiseksi | vehtailemisiksi |
| abessiivi | vehtailemisetta | vehtailemisitta |
| instruktiivi | – | vehtailemisin |
| komitatiivi | – | vehtailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vehtailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vehtailemis- | |