Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

veikkailu (2)

  1. veikkaileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋei̯kːɑi̯lu/
  • tavutus: veik‧kai‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi veikkailu veikkailut
genetiivi veikkailun veikkailujen
veikkailuiden
veikkailuitten
partitiivi veikkailua veikkailuita
veikkailuja
akkusatiivi veikkailu;
veikkailun
veikkailut
sisäpaikallissijat
inessiivi veikkailussa veikkailuissa
elatiivi veikkailusta veikkailuista
illatiivi veikkailuun veikkailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi veikkailulla veikkailuilla
ablatiivi veikkailulta veikkailuilta
allatiivi veikkailulle veikkailuille
muut sijamuodot
essiivi veikkailuna veikkailuina
translatiivi veikkailuksi veikkailuiksi
abessiivi veikkailutta veikkailuitta
instruktiivi veikkailuin
komitatiivi veikkailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo veikkailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa