Substantiivi

muokkaa

vekkari (6)

  1. (arkikieltä) herätyskello
  2. (arkikieltä) vekkihame

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋekːɑri/
  • tavutus: vek‧ka‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vekkari vekkarit
genetiivi vekkarin vekkarien
vekkareiden
vekkareitten
partitiivi vekkaria vekkareita
vekkareja
akkusatiivi vekkari;
vekkarin
vekkarit
sisäpaikallissijat
inessiivi vekkarissa vekkareissa
elatiivi vekkarista vekkareista
illatiivi vekkariin vekkareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vekkarilla vekkareilla
ablatiivi vekkarilta vekkareilta
allatiivi vekkarille vekkareille
muut sijamuodot
essiivi vekkarina vekkareina
translatiivi vekkariksi vekkareiksi
abessiivi vekkaritta vekkareitta
instruktiivi vekkarein
komitatiivi vekkareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vekkari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vekkari Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.