Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

velaari (6)

  1. (fonetiikka) äänne, jota äännettäessä kieli koskettaa kitalaen pehmeää takaosaa
    suomen velaareja ovat g, ŋ ja k

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi velaari velaarit
genetiivi velaarin velaarien
velaareiden
velaareitten
partitiivi velaaria velaareita
velaareja
akkusatiivi velaari;
velaarin
velaarit
sisäpaikallissijat
inessiivi velaarissa velaareissa
elatiivi velaarista velaareista
illatiivi velaariin velaareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi velaarilla velaareilla
ablatiivi velaarilta velaareilta
allatiivi velaarille velaareille
muut sijamuodot
essiivi velaarina velaareina
translatiivi velaariksi velaareiksi
abessiivi velaaritta velaareitta
instruktiivi velaarein
komitatiivi velaareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo velaari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Synonyymit muokkaa
Alakäsitteet muokkaa