velkaantuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavelkaantuminen (38)
- teonnimi verbistä velkaantua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | velkaantuminen | velkaantumiset |
genetiivi | velkaantumisen | velkaantumisten velkaantumisien |
partitiivi | velkaantumista | velkaantumisia |
akkusatiivi | velkaantuminen; velkaantumisen |
velkaantumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | velkaantumisessa | velkaantumisissa |
elatiivi | velkaantumisesta | velkaantumisista |
illatiivi | velkaantumiseen | velkaantumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | velkaantumisella | velkaantumisilla |
ablatiivi | velkaantumiselta | velkaantumisilta |
allatiivi | velkaantumiselle | velkaantumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | velkaantumisena (velkaantumisna) |
velkaantumisina |
translatiivi | velkaantumiseksi | velkaantumisiksi |
abessiivi | velkaantumisetta | velkaantumisitta |
instruktiivi | – | velkaantumisin |
komitatiivi | – | velkaantumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | velkaantumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
velkaantumis- |
Etymologia
muokkaa- verbi velkaantua + johdin -minen