Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

verestys (39)

  1. verestäminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋerest̪ys/
  • tavutus: ve‧res‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi verestys verestykset
genetiivi verestyksen verestysten
verestyksien
partitiivi verestystä verestyksiä
akkusatiivi verestys;
verestyksen
verestykset
sisäpaikallissijat
inessiivi verestyksessä verestyksissä
elatiivi verestyksestä verestyksistä
illatiivi verestykseen verestyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi verestyksellä verestyksillä
ablatiivi verestykseltä verestyksiltä
allatiivi verestykselle verestyksille
muut sijamuodot
essiivi verestyksenä verestyksinä
translatiivi verestykseksi verestyksiksi
abessiivi verestyksettä verestyksittä
instruktiivi verestyksin
komitatiivi verestyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo verestykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
verestys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä verestää (verest- + -ys)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa