verhoileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaverhoileminen (38)
- teonnimi verbistä verhoilla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | verhoileminen | verhoilemiset |
| genetiivi | verhoilemisen | verhoilemisten verhoilemisien |
| partitiivi | verhoilemista | verhoilemisia |
| akkusatiivi | verhoileminen; verhoilemisen |
verhoilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | verhoilemisessa | verhoilemisissa |
| elatiivi | verhoilemisesta | verhoilemisista |
| illatiivi | verhoilemiseen | verhoilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | verhoilemisella | verhoilemisilla |
| ablatiivi | verhoilemiselta | verhoilemisilta |
| allatiivi | verhoilemiselle | verhoilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | verhoilemisena (verhoilemisna) |
verhoilemisina |
| translatiivi | verhoilemiseksi | verhoilemisiksi |
| abessiivi | verhoilemisetta | verhoilemisitta |
| instruktiivi | – | verhoilemisin |
| komitatiivi | – | verhoilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | verhoilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
verhoilemis- | |