verhoilu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaverhoilu (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋerhoi̯lu/
- tavutus: ver‧hoi‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | verhoilu | verhoilut |
genetiivi | verhoilun | verhoilujen verhoiluiden verhoiluitten |
partitiivi | verhoilua | verhoiluita verhoiluja |
akkusatiivi | verhoilu; verhoilun |
verhoilut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | verhoilussa | verhoiluissa |
elatiivi | verhoilusta | verhoiluista |
illatiivi | verhoiluun | verhoiluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | verhoilulla | verhoiluilla |
ablatiivi | verhoilulta | verhoiluilta |
allatiivi | verhoilulle | verhoiluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | verhoiluna | verhoiluina |
translatiivi | verhoiluksi | verhoiluiksi |
abessiivi | verhoilutta | verhoiluitta |
instruktiivi | – | verhoiluin |
komitatiivi | – | verhoiluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | verhoilu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. verhoileminen
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- verhoilu Kielitoimiston sanakirjassa