verrytteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaverrytteleminen (38)
- teonnimi verbistä verrytellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | verrytteleminen | verryttelemiset |
genetiivi | verryttelemisen | verryttelemisten verryttelemisien |
partitiivi | verryttelemistä | verryttelemisiä |
akkusatiivi | verrytteleminen; verryttelemisen |
verryttelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | verryttelemisessä | verryttelemisissä |
elatiivi | verryttelemisestä | verryttelemisistä |
illatiivi | verryttelemiseen | verryttelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | verryttelemisellä | verryttelemisillä |
ablatiivi | verryttelemiseltä | verryttelemisiltä |
allatiivi | verryttelemiselle | verryttelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | verryttelemisenä (verryttelemisnä) |
verryttelemisinä |
translatiivi | verryttelemiseksi | verryttelemisiksi |
abessiivi | verryttelemisettä | verryttelemisittä |
instruktiivi | – | verryttelemisin |
komitatiivi | – | verryttelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | verryttelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
verryttelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi verrytellä + johdin -minen