Substantiivi

muokkaa

verrytys (39)

  1. verryttäminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋerːyt̪ys/
  • tavutus: ver‧ry‧tys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi verrytys verrytykset
genetiivi verrytyksen verrytysten
verrytyksien
partitiivi verrytystä verrytyksiä
akkusatiivi verrytys;
verrytyksen
verrytykset
sisäpaikallissijat
inessiivi verrytyksessä verrytyksissä
elatiivi verrytyksestä verrytyksistä
illatiivi verrytykseen verrytyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi verrytyksellä verrytyksillä
ablatiivi verrytykseltä verrytyksiltä
allatiivi verrytykselle verrytyksille
muut sijamuodot
essiivi verrytyksenä verrytyksinä
translatiivi verrytykseksi verrytyksiksi
abessiivi verrytyksettä verrytyksittä
instruktiivi verrytyksin
komitatiivi verrytyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo verrytykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
verrytys-

Etymologia

muokkaa

johdos verbistä verryttää (verryt- + -ys)

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa