veruke
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- tekosyy
- Oli aina keksimässä verukkeita työnteon välttämiseksi.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋerukeˣ/
- tavutus: ve‧ru‧ke
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | veruke | verukkeet |
| genetiivi | verukkeen | verukkeiden verukkeitten |
| partitiivi | veruketta | verukkeita |
| akkusatiivi | veruke; verukkeen |
verukkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | verukkeessa | verukkeissa |
| elatiivi | verukkeesta | verukkeista |
| illatiivi | verukkeeseen | verukkeisiin verukkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | verukkeella | verukkeilla |
| ablatiivi | verukkeelta | verukkeilta |
| allatiivi | verukkeelle | verukkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | verukkeena | verukkeina |
| translatiivi | verukkeeksi | verukkeiksi |
| abessiivi | verukkeetta | verukkeitta |
| instruktiivi | – | verukkein |
| komitatiivi | – | verukkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | verukkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
veruket- | |
Etymologia muokkaa
1800-luvun alusta[2]
Käännökset muokkaa
1. tekosyy
|
|
Aiheesta muualla muokkaa
- veruke Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A
- ↑ Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.