Substantiivi

muokkaa

veruke (48-A)[1]

  1. tekosyy
    Oli aina keksimässä verukkeita työnteon välttämiseksi.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋerukeˣ/
  • tavutus: ve‧ru‧ke

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

Sana on ilmeiseti johdos (kts. -ke), mutta sen alkuperä on epäselvä. Kirjakielessä sana esiintyy ensi kerran C. A. Gottlundilla 1832.[2]

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • veruke Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A
  2. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”veruke”.