viattomuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaviattomuus (40)
- se, että on viaton
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋiɑt̪ˌt̪omuːs/
- tavutus: vi‧at‧to‧muus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viattomuus | viattomuudet |
genetiivi | viattomuuden | viattomuuksien |
partitiivi | viattomuutta | viattomuuksia |
akkusatiivi | viattomuus; viattomuuden |
viattomuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viattomuudessa | viattomuuksissa |
elatiivi | viattomuudesta | viattomuuksista |
illatiivi | viattomuuteen | viattomuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viattomuudella | viattomuuksilla |
ablatiivi | viattomuudelta | viattomuuksilta |
allatiivi | viattomuudelle | viattomuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viattomuutena | viattomuuksina |
translatiivi | viattomuudeksi | viattomuuksiksi |
abessiivi | viattomuudetta | viattomuuksitta |
instruktiivi | – | viattomuuksin |
komitatiivi | – | viattomuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | viattomuude- | |
vahva vartalo | viattomuute- | |
konsonantti- vartalo |
viattomuut- |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- viattomuus Kielitoimiston sanakirjassa