viekoitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaviekoitteleminen (38)
- teonnimi verbistä viekoitella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viekoitteleminen | viekoittelemiset |
genetiivi | viekoittelemisen | viekoittelemisten viekoittelemisien |
partitiivi | viekoittelemista | viekoittelemisia |
akkusatiivi | viekoitteleminen; viekoittelemisen |
viekoittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viekoittelemisessa | viekoittelemisissa |
elatiivi | viekoittelemisesta | viekoittelemisista |
illatiivi | viekoittelemiseen | viekoittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viekoittelemisella | viekoittelemisilla |
ablatiivi | viekoittelemiselta | viekoittelemisilta |
allatiivi | viekoittelemiselle | viekoittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viekoittelemisena (viekoittelemisna) |
viekoittelemisina |
translatiivi | viekoittelemiseksi | viekoittelemisiksi |
abessiivi | viekoittelemisetta | viekoittelemisitta |
instruktiivi | – | viekoittelemisin |
komitatiivi | – | viekoittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | viekoittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
viekoittelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi viekoitella + johdin -minen