Substantiivi

muokkaa

vienous (40)[1]

  1. se, että on vieno

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋie̯nous/ tai /ˈʋie̯nou̯s/
  • tavutus: vie‧no‧us / vie‧nous

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vienous vienoudet
genetiivi vienouden vienouksien
partitiivi vienoutta vienouksia
akkusatiivi vienous;
vienouden
vienoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vienoudessa vienouksissa
elatiivi vienoudesta vienouksista
illatiivi vienouteen vienouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vienoudella vienouksilla
ablatiivi vienoudelta vienouksilta
allatiivi vienoudelle vienouksille
muut sijamuodot
essiivi vienoutena vienouksina
translatiivi vienoudeksi vienouksiksi
abessiivi vienoudetta vienouksitta
instruktiivi vienouksin
komitatiivi vienouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vienoude-
vahva vartalo vienoute-
konsonantti-
vartalo
vienout-

Etymologia

muokkaa

sanan vieno vartalosta vieno- ja suffiksista -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vienous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40