vierähtäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavierähtäminen (38)
- teonnimi verbistä vierähtää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vierähtäminen | vierähtämiset |
genetiivi | vierähtämisen | vierähtämisten vierähtämisien |
partitiivi | vierähtämistä | vierähtämisiä |
akkusatiivi | vierähtäminen; vierähtämisen |
vierähtämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vierähtämisessä | vierähtämisissä |
elatiivi | vierähtämisestä | vierähtämisistä |
illatiivi | vierähtämiseen | vierähtämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vierähtämisellä | vierähtämisillä |
ablatiivi | vierähtämiseltä | vierähtämisiltä |
allatiivi | vierähtämiselle | vierähtämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vierähtämisenä (vierähtämisnä) |
vierähtämisinä |
translatiivi | vierähtämiseksi | vierähtämisiksi |
abessiivi | vierähtämisettä | vierähtämisittä |
instruktiivi | – | vierähtämisin |
komitatiivi | – | vierähtämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vierähtämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vierähtämis- |