vierittäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavierittäminen (38)
- teonnimi verbistä vierittää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vierittäminen | vierittämiset |
genetiivi | vierittämisen | vierittämisten vierittämisien |
partitiivi | vierittämistä | vierittämisiä |
akkusatiivi | vierittäminen; vierittämisen |
vierittämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vierittämisessä | vierittämisissä |
elatiivi | vierittämisestä | vierittämisistä |
illatiivi | vierittämiseen | vierittämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vierittämisellä | vierittämisillä |
ablatiivi | vierittämiseltä | vierittämisiltä |
allatiivi | vierittämiselle | vierittämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vierittämisenä (vierittämisnä) |
vierittämisinä |
translatiivi | vierittämiseksi | vierittämisiksi |
abessiivi | vierittämisettä | vierittämisittä |
instruktiivi | – | vierittämisin |
komitatiivi | – | vierittämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vierittämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vierittämis- |