vierittävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä vieriä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vierittävä vierittävät
genetiivi vierittävän vierittävien
(vierittäväin)
partitiivi vierittävää vierittäviä
akkusatiivi vierittävä;
vierittävän
vierittävät
sisäpaikallissijat
inessiivi vierittävässä vierittävissä
elatiivi vierittävästä vierittävistä
illatiivi vierittävään vierittäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi vierittävällä vierittävillä
ablatiivi vierittävältä vierittäviltä
allatiivi vierittävälle vierittäville
muut sijamuodot
essiivi vierittävänä vierittävinä
translatiivi vierittäväksi vierittäviksi
abessiivi vierittävättä vierittävittä
instruktiivi vierittävin
komitatiivi vierittävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vierittävä-
vahva vartalo vierittävä-
konsonantti-
vartalo
-

vierittävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä vierittää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vierittävä vierittävät
genetiivi vierittävän vierittävien
(vierittäväin)
partitiivi vierittävää vierittäviä
akkusatiivi vierittävä;
vierittävän
vierittävät
sisäpaikallissijat
inessiivi vierittävässä vierittävissä
elatiivi vierittävästä vierittävistä
illatiivi vierittävään vierittäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi vierittävällä vierittävillä
ablatiivi vierittävältä vierittäviltä
allatiivi vierittävälle vierittäville
muut sijamuodot
essiivi vierittävänä vierittävinä
translatiivi vierittäväksi vierittäviksi
abessiivi vierittävättä vierittävittä
instruktiivi vierittävin
komitatiivi vierittävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vierittävä-
vahva vartalo vierittävä-
konsonantti-
vartalo
-