Substantiivi

muokkaa

vietto (1-C)[1]

  1. ajan käyttäminen johonkin, juhlan juhlinta
    uuden vuoden vietto
  2. maanpinnan kaltevuus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋie̯t̪ːo/
  • tavutus: viet‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vietto vietot
genetiivi vieton viettojen
partitiivi viettoa viettoja
akkusatiivi vietto;
vieton
vietot
sisäpaikallissijat
inessiivi vietossa vietoissa
elatiivi vietosta vietoista
illatiivi viettoon viettoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vietolla vietoilla
ablatiivi vietolta vietoilta
allatiivi vietolle vietoille
muut sijamuodot
essiivi viettona viettoina
translatiivi vietoksi vietoiksi
abessiivi vietotta vietoitta
instruktiivi vietoin
komitatiivi viettoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vieto-
vahva vartalo vietto-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ajanvietto, illanvietto, joulunvietto, kesänvietto, pyhänvietto, vapunvietto

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vietto Kielitoimiston sanakirjassa
  • vietto Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C