vietto
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- ajan käyttäminen johonkin, juhlan juhlinta
- uuden vuoden vietto
- maanpinnan kaltevuus
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋie̯t̪ːo/
- tavutus: viet‧to
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vietto | vietot |
genetiivi | vieton | viettojen |
partitiivi | viettoa | viettoja |
akkusatiivi | vietto; vieton |
vietot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vietossa | vietoissa |
elatiivi | vietosta | vietoista |
illatiivi | viettoon | viettoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vietolla | vietoilla |
ablatiivi | vietolta | vietoilta |
allatiivi | vietolle | vietoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viettona | viettoina |
translatiivi | vietoksi | vietoiksi |
abessiivi | vietotta | vietoitta |
instruktiivi | – | vietoin |
komitatiivi | – | viettoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | vieto- | |
vahva vartalo | vietto- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaajanvietto, illanvietto, joulunvietto, kesänvietto, pyhänvietto, vapunvietto
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C