Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vietto (1-C)[1]

  1. ajan käyttäminen johonkin, juhlan juhlinta
    uuden vuoden vietto
  2. maanpinnan kaltevuus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋie̯t̪ːo/
  • tavutus: viet‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vietto vietot
genetiivi vieton viettojen
partitiivi viettoa viettoja
akkusatiivi vietto;
vieton
vietot
sisäpaikallissijat
inessiivi vietossa vietoissa
elatiivi vietosta vietoista
illatiivi viettoon viettoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vietolla vietoilla
ablatiivi vietolta vietoilta
allatiivi vietolle vietoille
muut sijamuodot
essiivi viettona viettoina
translatiivi vietoksi vietoiksi
abessiivi vietotta vietoitta
instruktiivi vietoin
komitatiivi viettoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vieto-
vahva vartalo vietto-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ajanvietto, illanvietto, joulunvietto, kesänvietto, pyhänvietto, vapunvietto

Aiheesta muualla muokkaa

  • vietto Kielitoimiston sanakirjassa
  • vietto Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C