viheltäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaviheltäminen (38)
- teonnimi verbistä viheltää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viheltäminen | viheltämiset |
genetiivi | viheltämisen | viheltämisten viheltämisien |
partitiivi | viheltämistä | viheltämisiä |
akkusatiivi | viheltäminen; viheltämisen |
viheltämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viheltämisessä | viheltämisissä |
elatiivi | viheltämisestä | viheltämisistä |
illatiivi | viheltämiseen | viheltämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viheltämisellä | viheltämisillä |
ablatiivi | viheltämiseltä | viheltämisiltä |
allatiivi | viheltämiselle | viheltämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viheltämisenä (viheltämisnä) |
viheltämisinä |
translatiivi | viheltämiseksi | viheltämisiksi |
abessiivi | viheltämisettä | viheltämisittä |
instruktiivi | – | viheltämisin |
komitatiivi | – | viheltämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | viheltämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
viheltämis- |