vihoitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavihoitteleminen (38)
- teonnimi verbistä vihoitella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vihoitteleminen | vihoittelemiset |
genetiivi | vihoittelemisen | vihoittelemisten vihoittelemisien |
partitiivi | vihoittelemista | vihoittelemisia |
akkusatiivi | vihoitteleminen; vihoittelemisen |
vihoittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vihoittelemisessa | vihoittelemisissa |
elatiivi | vihoittelemisesta | vihoittelemisista |
illatiivi | vihoittelemiseen | vihoittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vihoittelemisella | vihoittelemisilla |
ablatiivi | vihoittelemiselta | vihoittelemisilta |
allatiivi | vihoittelemiselle | vihoittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vihoittelemisena (vihoittelemisna) |
vihoittelemisina |
translatiivi | vihoittelemiseksi | vihoittelemisiksi |
abessiivi | vihoittelemisetta | vihoittelemisitta |
instruktiivi | – | vihoittelemisin |
komitatiivi | – | vihoittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vihoittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vihoittelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi vihoitella + johdin -minen