vihuri
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavihuri (6)
- kova tuulenpuuska
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋihuri/
- tavutus: vi‧hu‧ri
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vihuri | vihurit |
| genetiivi | vihurin | vihurien vihureiden vihureitten |
| partitiivi | vihuria | vihureita vihureja |
| akkusatiivi | vihuri; vihurin |
vihurit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vihurissa | vihureissa |
| elatiivi | vihurista | vihureista |
| illatiivi | vihuriin | vihureihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vihurilla | vihureilla |
| ablatiivi | vihurilta | vihureilta |
| allatiivi | vihurille | vihureille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vihurina | vihureina |
| translatiivi | vihuriksi | vihureiksi |
| abessiivi | vihuritta | vihureitta |
| instruktiivi | – | vihurein |
| komitatiivi | – | vihureine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vihuri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa< venäjä[1]
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- vihuri Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 368. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.