viileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaviileminen (38)
- teonnimi verbistä viillä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viileminen | viilemiset |
| genetiivi | viilemisen | viilemisten viilemisien |
| partitiivi | viilemistä | viilemisiä |
| akkusatiivi | viileminen; viilemisen |
viilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viilemisessä | viilemisissä |
| elatiivi | viilemisestä | viilemisistä |
| illatiivi | viilemiseen | viilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viilemisellä | viilemisillä |
| ablatiivi | viilemiseltä | viilemisiltä |
| allatiivi | viilemiselle | viilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viilemisenä (viilemisnä) |
viilemisinä |
| translatiivi | viilemiseksi | viilemisiksi |
| abessiivi | viilemisettä | viilemisittä |
| instruktiivi | – | viilemisin |
| komitatiivi | – | viilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viilemis- | |