Substantiivi

muokkaa

viiletys (39)

  1. viilettäminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋiːlet̪ys/
  • tavutus: vii‧le‧tys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viiletys viiletykset
genetiivi viiletyksen viiletysten
viiletyksien
partitiivi viiletystä viiletyksiä
akkusatiivi viiletys;
viiletyksen
viiletykset
sisäpaikallissijat
inessiivi viiletyksessä viiletyksissä
elatiivi viiletyksestä viiletyksistä
illatiivi viiletykseen viiletyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi viiletyksellä viiletyksillä
ablatiivi viiletykseltä viiletyksiltä
allatiivi viiletykselle viiletyksille
muut sijamuodot
essiivi viiletyksenä viiletyksinä
translatiivi viiletykseksi viiletyksiksi
abessiivi viiletyksettä viiletyksittä
instruktiivi viiletyksin
komitatiivi viiletyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viiletykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
viiletys-

Etymologia

muokkaa

verbi viilettää (heikko vartalo viilet|ä-) + johdin -ys

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa