Substantiivi

muokkaa

viileys (40)[1]

  1. se, että on viileä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋiːleys/ tai /ˈʋiːley̯s/
  • tavutus: vii‧le‧ys / vii‧leys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viileys viileydet
genetiivi viileyden viileyksien
partitiivi viileyttä viileyksiä
akkusatiivi viileys;
viileyden
viileydet
sisäpaikallissijat
inessiivi viileydessä viileyksissä
elatiivi viileydestä viileyksistä
illatiivi viileyteen viileyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi viileydellä viileyksillä
ablatiivi viileydeltä viileyksiltä
allatiivi viileydelle viileyksille
muut sijamuodot
essiivi viileytenä viileyksinä
translatiivi viileydeksi viileyksiksi
abessiivi viileydettä viileyksittä
instruktiivi viileyksin
komitatiivi viileyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo viileyde-
vahva vartalo viileyte-
konsonantti-
vartalo
viileyt-

Etymologia

muokkaa

sanan viileä vartalosta viile- ja suffiksista -ys

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • viileys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40